Muuttoliike ja kaupungistuminen


Suomessa kaupungistuminen alkoi keskiajalla.

Kaupungistumisen keskeisenä käännekohtana pidetään sitä, että kaupungissa asuu enemmän ihmisiä kuin maaseudulla.

Kaupungistumisen edut:

- Työ- ja asiointimatkat lyhenevät
- Yritykset säästävät kuljetuskustannuksissa
- Työvoimaa paremmin saatavissa
- Palveluilla riittävästi käyttäjiä

Kaupungistumisen haitat:

- Ympäristön laatu on huonontunut
- Ilman saastuminen
- Vesien saastuminen
- Melu

Yli 500 000 asukkaan kaupungissa haitat alkavat olla etuja suuremmat.

Nykysuomessa suuri muuttoliike, maastamuutto, maaltamuutto ja kaupungistuminen tapahtui 1960- ja 1970-luvulla suurten ikäluokkien muuttaessa maaseudulta kaupunkeihin ja siirtolaiseksi Ruotsiin. Uusin suuri muuttoliike alkoi Suomen 1990- luvun alun lamasta lähtien jatkuen tähän päivään.

Maan sisäinen muuttoliike voidaan jakaa kuntien väliseen ja kuntien sisäiseen muuttoon. Alue, jolta muutto tapahtuu on lähtöalue. Päämääränä oleva alue on tuloalue. Lähtö- ja tulomuuton erotus muodostaa nettomuuton, joka voi olla negatiivinen (muuttotappio) tai positiivinen (muuttovoitto).

Maastamuutto tarkoittaa jostain maasta muuttamista. Maahanmuutto on muutto johonkin maahan.

external image SUomimuutto.png

Ruokolahden tulomuutto oli 2010: 205 ihmistä ja lähtömuutto: 251 ihmistä.
Imatran tulomuutto oli 2010: 1005 ihmistä ja lähtömuutto 1117 ihmistä.
Lappeenrannan tulomuutto oli 2010: 2909 ihmistä ja lähtömuutto 3048 ihmistä.
Rautjärven tulomuutto oli 2010: 121 ihmistä ja lähtömuutto 168 ihmistä.